Feed grade-Food grade-Pharmaceutical grade

Muutama sana laadusta... 

Kaikki varmaankin tietää, että autoliikkeessä näytillä olevat Mercedes-AMG S 65 L ja Lada 1200 L ovat aivan eri hintaluokan autoja. Ja jos pitäisi ajaa vaikkapa Helsingistä Inariin, niin kyseisellä Mersulla matka taittuu hieman eri lailla kuin Ladalla. Sen sijaan suurin osa ihmisistä ei tiedä, että vitamiineissa/lisäravinteissa on ihan vastaavia laatueroja kuin esim. autoissa ja työkaluissa.
Esimerkiksi yksikään hyvään laatuun pyrkivä rakennusfirma ei käytä työmaallaan 10 euron porakonetta tai kulmahiomakonetta, koska tietävät huonojen työkalujen tekevän huonoa jälkeä, ja tulevan niin kalliiksi kun joka päivä joutuu uudet koneet ostamaan kun halvat eivät kestä.

Kovin moni sen sijaan ei tiedä, että lisäravinteissa on olemassa kolmea eri laatuluokkaa, Feed grade(eläimille tarkoitettu), Food grade(elintarvikelaatuinen) ja Pharmaceutical grade(farmaseuttinen laatu).
Erään tutkimuksen mukaan maailmalla myytävistä lisäravinteista n.97% on korkeintaan Food grade laatuisia, joten niitä erittäin korkealaatuisia tuotteita ei ihan joka hyllystä löydy.
Laadustaan tunnetut merkit, kuten esim. La Muscle, Skip, Solgar, Twinlab, pyrkivät tuotteissaan Pharmaceutical grade laatuun, ja siksi ovat saaneet erittän hyvän maineen terveys/lisäravinnealalla.

Suomalaisten urheilijoiden kannalta vain on harmi, että hyvin harva huippu-urheilija Suomessa käyttää La Muscle/Skip/Solgar/Twinlab-laatuisia ravinteita, vaan yleensä on käytössä ns. markettiravinteet, jotka yleensä ovat laadultaan vain Food grade luokkaa. Loukkaantumiset ja leikkauspöydälle joutumiset yleensä johtuvat kehon liiallisesta kuormittamisesta sen kestokykyyn nähden, ja ravinnolla/ravinteilla on todella iso osuus loukkaantumisten ennaltaehkäisyssä. 
Moni urheilija on myös mainoskasvoina sellaisillekin lisäravinne/vitamiinifirmoille joilta ei esim. löydy valikoimistaan riittävän vahvoja ja laadukkaita vitamiineja huippu-urheiluun, joten silloin urheilijalla on joko vitamiinivajaus, tai sitten jätetään kertomatta asian koko totuus.


Toimivuus vai halpa hinta?

Lisäravinteita käytettäessä pitäisi aina kysyä mikä niiden funktio on, eli mitä niiden käytöllä tavoitellaan? Miksi esim. hankkia tuotetta joka on tehty mahdollisimman halvoista raaka-aineista ja jonka imeytyvyys saattaa olla huono, tai jossa pitoisuudet ovat liian alhaiset tietyn vaikutuksen saamiseen? Saattaakin olla, että lisäravinne onkin oikeasti tasaravinne, eli siitä ei tulekaan mitään lisähyötyä. Esimerkiksi riittävän huonolaatuinen proteiinijauhe paljon käytettynä huonontaa vatsan normaalia toimintaa, ja tällöin voidaan puhua jopa miinusravinteesta, kun sen käytöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Monesti onkin viisaampaa terveyden kannalta, ja myös rahallisesti, ostaa muutamia laadukkaita tuotteita, kuin isoa määrää huonompilaatuisia tuotteita.

Keisarilla ei ole vaatteita!

Lisäravinnebisnes on vähän kuin kertomus keisarin uusista vaatteista, vain rehelliset ja vilpittömät ihmiset haluavat nähdä koko totuuden, eikä hyötyä muiden kustannuksella myymällä huonoa tai ylihintaista tavaraa.
Alla oleva pitkä teksti kertoo hieman tarkemmin lisäravinteiden/vitamiinien laatuluokista ja laatueroista. Teksti on alun perin julkaistu Haminassa sijaitsevan Voimapuodin sivuilla. Voimapuoti on vuodesta 2002 alkaen ollut edelläkävijä Suomessa lisäravinteiden laatuasioissa, sekä tunnettu mm. naturaalivoimailuun/valmennukseen liittyvästä ammattitaidostaan. Vaikka suomalaisille urheilijoille nämä asiat ovat jääneet usein avautumatta, on monen muun maan maajoukkue- ja olympiaurheilijat hakeneet ravitsemus- ja valmennustietoa Voimapuodista.
Mutta varoitus ensin, jos luet tuon koko tekstin niin käsityksesi terveys/lisäravinnealasta saattaa muuttua todella radikaalisti. Kestätkö totuuden vai onko helpompi jättää juttu lukematta?

LISÄRAVINTEIDEN LAATUEROT – KULUTTAJA MARKKINOINNIN VIETÄVÄNÄ

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota kuinka paljon lisäravinteita löytyy nykyään kauppojen hyllyiltä?
Voi olla, että lääkärisi on neuvonut sinua nauttimaan kalanmaksaöljyä tai D-vitamiinilisää kaamosta vastaan, jonka jälkeen seuraavalla kauppareissulla nappaat mukaan tutun merkin tuotteen.
Ehkäpä kuntosalisi PT-ohjaaja on suositellut lisäravinteiden käyttöönottoa treeniesi tueksi, mutta turhaudut nopeasti kun selailet lisäravinneliikkeiden tai verkkokauppojen ylitsepursuavaa tarjontaa.
Tai kenties olet jo vuosia käyttänyt eri lisäravinteita, mutta olet alkanut pistämään merkille ettei tuotteet tunnukaan enää hyvältä tai haluttuja tuloksia ei ole näkynyt.
Elämme lisäravinneteollisuuden kulta-aikaa. Viime vuonna lisäravinteita myytiin maailmanlaajuisesti yli 130 miljardilla eurolla, ja kasvun ennustetaan nousevan entisestään. Lisäravinteet ovat löytäneet tiensä useampiin suomalaisiin kotitalouksiin, mutta niiden valtavasta suosiosta huolimatta suurin osa suomalaisista ei tiedä miten heidän käyttämänsä tuotteet ovat valmistettu tai mitä ne oikeasti sisältävät. Tämä on melko hätkähdyttävää sillä voisi olettaa, että tänä päivänä elintarviketeollisuus vaatisi täyden selvityksen sekä läpinäkyvyyden.


Vitamiinit sekä lisäravinteet voidaan jakaa kolmeen eri laatuluokkaan:

1. Farmaseuttinen laatu
Farmaseuttista laatua olevat lisäravinteet ovat valmistettu niin, että ainesosat ovat mahdollisimman puhtaita ja luonnollisia. Yleisesti ottaen mikään tuote ei ole 100% puhdas, mutta farmaseuttinen laatu yltää kaikkein korkeimmalle asteelle, ja on 99% puhdasta. Tähän laatuluokkaan kuuluvat tuotteet eivät sisällä täyteaineita tai epäpuhtauksia, mistä johtuen niiden imeytyvyys on noin 90%.

2. Food Grade laatu
Food Grade tarkoittaa “ihmiselle tai eläimelle sopivaa” laatua. Tähän laatuluokkaan kuuluu suurin osa lisäravinteista, jotka ovat turvallisia kuluttajille. Ne saattavat sisältää täyteaineita, eivätkä imeydy yhtä hyvin kuin farmaseuttista laatua olevat lisäravinteet. Alhaisimmillaan tuotteissa voi olla vain 4-7% imeytyvyys vaikka tuote on sinänsä elimistölle kelvollista.

3. Feed Grade laatu
Feed Grade laatu soveltuu vain eläimille. Feed grade valmistetaan usein ruoan jäänteistä sekä huonolaatuisista ainesosista. Feed grade laatu ei ole ihmiselle kelvollista sillä se voi sotkea koko ruoansulatusjärjestelmäsi.


Tarkastuksien todellisuus Suomessa

Lisäravinteiden laatua on hankala valvoa. Tietämätön kuluttaja voikin luulla, että tutut GMP (Good Manufacturing Practices) & HACCP (Hazard Analysis and Critical Control Points) leimat pitävät huolen siitä, että tuote on sekä kontrolloitu että laadukas; nehän kuitenkin löytyvät monen lisäravinneyrityksen nettisivuilta laadun takeena. Eri pakkausmerkinnät luonnollisestikin luovat turvallisuuden tunnetta kuluttajalle sillä automaattisesti otaksumme, että on jokin taho, joka valvoo tuotantoa. Siitä huolimatta yllättävä tosiasia on se, että Suomessa ei löydy mitään tahoa joka valvoisi laatuluokituksia lisäravinteissa.
Evira tarkistaa esimerkiksi vain pakkausmerkinnän oikeellisuuden, ei sen sisältöä. Toisin sanoen Evira varmistaa sen, että tuotteen pakkausmerkinnät ovat riittävät ei sitä mitä tuote sisältää. Tutkimuksia aletaan tehdä vastan kun epäillään niiden olevan virheelliset. Eli jos tuotetta mainostetaan huippulaadukkaana D-vitamiinina, ei kukaan muu kuin itse valmistaja tiedä totuutta.
Mitä monet kuluttajat eivät myöskään tiedä on se, että GMP jaetaan useampaan eri osaan, ja suurin osa markkinoilla myytävistä tuotteista valitettavasti kuuluu GMP Food Grade laatuluokkaan. Tämä Good Manufacturing Practices ei velvoita tuotetestauksia tai säätele minkä laatuisia tuotteiden kuuluisi olla. Pharmaceutical GMP vaatii tuotetestauksia, mutta tähän kuuluu vain murto-osa yrityksistä maailmassa.
HACCP arviointi rajoittuu ainoastaan elintarviketurvallisuuteen liittyviin tekijöihin, ei laatuseikkoihin, joten se ei myöskään testaa tuotteita tai vaadi tiettyä laatutasoa lisäravinteissa.
Eikö olekin mielenkiintoista ettei lisäravinteissa juuri koskaan näy laatumerkintää tai esimerkiksi palautusjuomissa heran alkuperää?
Suurin osa suomalaisista lisäravinneyrityksistä ovat markkinointiyrityksiä. Ne eivät omista tehtaita missä he tuottavat omat raaka-aineensa vaan ainesosat ostetaan muualta päin maailmaa ja markkinoidaan vastaamaan kuluttajan tarpeita. Hyvin usein yritysten tuotteet eivät perustu tieteeseen sillä ne eivät pysty vaikuttamaan tuotantoketjuun. Tämä avaa oven epäpuhtaille ravintoaineille sekä huonolle laadulle.
Tässä hieman tarkempi esimerkki. Kun lisäravinnevalmistaja ostaa raaka-aineita tuotettansa varten, saadaan jokaisesta raaka-aineesta C.O.A. (Certificate of Analysis) eli tuotteen alkuperästä, laadusta ja puhtaudesta kertova analyysi. Raaka-aineiden valmistajilla on luonnollisestikin oma hinnasto eri laatuisille ainesosille, mutta koska monet yritykset pyrkivät mahdollistamaan suurimman tuoton, valitaan raaka-aineiksi hyvin usein ne edullisimmat vaihtoehdot. On selvää, ettei laadukkaita ja elimistölle terveellisiä tuotteita voida myydä halvalla jos raaka-aine hintoihin ei pysty itse vaikuttamaan; sehän olisi liiketaloudellisesti kannattamatonta.
Meiltä monesti kysytään miksi X valmistajan proteiinit ovat halvempia kuin meidän kunnes asiakkaat itse testaavat ja huomaavat eron. Ero puhtaan sekä heikompilaatuisen lisäravinteen välillä on suuri, ja sen yleensä huomaa siitä kun virtaa alkaa löytymään enemmän ja mikä tärkeintä, koko elimistö voi paremmin.

Lähteet: 
https://www.fda.gov/…/Guid…/GuidanceDocuments/ucm2005190.htm
https://www.organicnewsroom.com/pharmaceutical-grade-suppl…/
http://www.healingedge.net/st…/article_supplement_facts.html
(linkkejä korjataan syyskuun aikana)

LISÄRAVINTEIDEN IMEYTYVYYKSISTÄ

Aiemmin kerroimme eri laatuluokista lisäravinteissa sekä siitä miten laatu harvoin kohtaa edullisen hinnan kanssa; tässä tekstissä jatkamme lisäravinteiden imeytyvyyksistä.
Ruoansulatusjärjestelmä on kuin terveyden hallitus. Sen kautta kaikki syöty ruoka säädellään energiaksi, jota keho sitten käyttää elintoimintojen säätelyyn sekä ylläpitämiseen. Usein ajatellaan, että “kunhan nälkä lähtee pois niin kroppa hoitaa loput”, ja voikin olla, että nuori elimistö pystyy antamaan helpommin anteeksi ravinneköyhää ruokavaliota. Mutta kun elimistö vanhenee, myös riittävä vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden saaminen korostuu. Kaikki lähtee siitä mitä elimistö pystyy hyödyntämään nautitusta ruoasta.
Biosaatavuus on termi, joka tarkoittaa ravintoaineiden imeytymistä, ja sitä käytetään mittana siitä kuinka hyvin ravintoaineet lopulta imeytyvät elimistöön. Kun biosaatavuus on huono, eivät ravintoaineet juurikaan imeydy jolloin nautitusta tuotteesta ei ole suurta hyötyä. Vastakohtaisesti imeytyvyysluku on 100% kun ravintoa vastaanotetaan suonensisäisesti, sillä silloin maksa ohitetaan ja aine siirtyy suoraan vereen, kuten esimerkiksi sairaalan tiputuksessa. Kuitenkin heti kun ruoka tai lisäravinteet kulkeutuvat ruoansulatuksen läpi, prosessi muuttuu huomattavasti monimutkaisemmaksi.
Kun puhutaan lisäravinteista niin moni muukin asia kuin pelkästään ravintosisältö vaikuttaa imeytyvyyksiin. Onko lisäravinteessa esimerkiksi täysin puhtaat ainesosat? Mistä ainesosat ovat peräisin? Entä mitä muita ainesosia tuotteessa on käytetty, jotka toimivat synergiassa muiden ainesosien kanssa?
Otetaan vitamiinivalmiste esimerkkinä. Tiesitkö, että kehosi pystyy hyödyntämään huomattavasti tehokkaammin vitamiineja silloin kun ne ovat optimaalisessa muodossa? Esimerkiksi magnesiumia voidaan valmistaa muun muassa sitraattina, aspartaattina, lysinaattina, malaattina, fumaraattina, glysinaattina, sukkinaattina, kelaattina tai oksidina. Osaa on edullisempi valmistaa ja tietyt muodot imeytyvät paremmin kun toiset. Vitamiineja voidaan myös valmistaa sekä luonnollisesti että synteettisesti, ja ne kaikki toimivat elimistössä eri tavalla.
Laadukkaammissa ravintolisissä vitamiinit saadaan pääosin biofermentaation tuloksena kun taas halvemmissa ne ovat keinotekoisia. Joskus biofermentaation avulla saadut vitamiinit imeytyvät elimistöön jopa paremmin kuin ruoasta saatavat vitamiinit. Tämä johtuu siitä, että osa ruoasta saaduista vitamiineista ovat elimistölle hankalia pilkkoa. Jos vitamiinivalmiste on laadukas ja biosaatavuus korkea, pystyy keho sulattamaan sen hyvinkin nopeasti jolloin ”piristävän” vaikutuksen voi huomata jopa 5-10 minuutin sisällä nauttimisesta. Huomaatko omassasi tällä hetkellä samanlaista vaikutusta? Yksityisissä laboratoriotesteissä tärkeimpiä mittareita laadulle onkin juuri imeytyvyyden nopeus elimistössä.
Ruoan laatu, kuten myös ravintolisien laatu, vaikuttaa siis suoraan imeytyvyyteen eli biologiseen hyötyosuuteen ruoasta. Samaa voidaan sanoa palautusjuomista, joissa korostuu raaka-aineiden alkuperä. Parhaat heraproteiinit saadaan silloin kun lehmille ollaan annettu puhdasta ja terveellistä ravintoa. Siihen vaikuttaa mm. maaperä ja kasvatustavat, sekä myös teknologia puhtaampien raaka-aineiden valmistamiseen. Samalla tavalla kuin ihmisen elimistö voi paremmin silloin kun syödään ja eletään terveellisesti, myös eläimet ovat terveitä kun niiden ruokavalio ja elinolosuhteet ovat kunnossa, ja nämä vaikuttavat viime kädessä kuluttajan nauttimiin maitotuotteisiin.
Juuri imeytyvyys on se suurin eroavaisuus farmaseuttisen sekä feed ja food grade laatuluokkien välillä. Mitä vähemmän välivaiheita lisäravinteella ja sen ainesosilla on, sitä laadukkaampaa ja paremmin imeytyvämpää se on. Imeytyvyys taas vaikuttaa käytännössä koko elimistöön; salituloksiin, palautumiseen, hyvinvointiin ja energiatasoihin. Lisäravinteen kuuluisi olla juurikin sitä mitä sen nimi jo kertoo — lisää ravintoa elimistölle. Sinun pitäisi tuntea itsesi hyvinvoivaksi kun käytät mitä tahansa lisäravinnetta. Niiden tarkoitus on edistää palautumista sekä auttaa jaksamaan arjen kiireissä pitämällä huolta siitä, että energiatasosi ovat optimaaliset.
Hyvä keino selvittää onko palautusjuoma tai aminohappo laadukasta on sekoittaa sitä lusikalla veteen. Jos tuote imeytyy muutamalla pyöräytyksellä siten ettei pinnalle tai lasiin jää paakkuja, on se useimmiten merkki hyvästä laadusta. Jos tuotetta ei saa täysin liukenemaan tai siihen vaaditaan huomattavaa sekoittamista, kertoo se siitä ettei tuote ole farmaseuttista laatua.

Lähteitä:
https://www.consumerlab.com/…/Protein_Powd…/NutritionDrinks/
https://www.consumerlab.com/…/multivitamin_r…/multivitamins/
http://www.terveystaito.fi/luonnollinen-vai-synteettinen-v…/
https://health.howstuffworks.com/…/determining-supplement-q…
(linkkejä korjataan syyskuun aikana)

MAKEUTUSAINEILLA SUOLISTO SEKAISIN

Jo yli 2000 vuotta sitten länsimaisen lääketieteen isä Hippokrates pisti merkille, että kaikki sairaudet lähtevät suolistosta. Tänä päivänä lukuisat tutkimukset ovat vahvistaneet sitä käsitettä, että suoliston kunto on terveyden kulmakivi. Kuitenkin lähes puolet suomalaisista kärsii erilaisista vatsa- ja suolisto-ongelmista. Ajoittainen närästys tai satunnaiset ruoansulatusvaivat eivät vielä välttämättä ole vakava huolenaihe, mutta muut kroonisemmat suolistosairaudet voivat aiheuttaa esimerkiksi häiriöitä ruoan imeytymisessä, vaikuttaen suoraan jaksamiseen ja elämänlaatuun. Sanotaankin, että olet sitä mitä syöt ja imeytät.
Yhdysvaltalaisen NIDDK:n (National Institute of Diabetes and Digestive and Kidney Diseases) mukaan ruoansulatusongelmat johtuvat pääosin bakteereista, parasiiteista, suoliston bakteerikannan heikkenemisestä, ruoansulatustaudeista sekä huonosta ruokavaliosta. Länsimaissa vallitseva yleinen elämäntyyli, johon kuuluu prosessoitu ravinto, tiheä antibioottien käyttö sekä epäsäännöllinen ruokailu ja napostelu, asettavat yhä enenevin määrin haasteita vatsan terveelle toiminnalle.
Miten voimme siis paremmin huolehtia vatsan, ja siten koko terveytemme hyvinvoinnista?
Elimistön soluista vain 10 % on lähtöisin ihmisestä; loput 90 % koostuu elimistössä elävistä bakteereista, sienistä ja mikro-organismien soluista. Suolistossa elää arviolta noin 500–1000 eri bakteerilajia, ja ne painavat yhteensä noin puolitoista kiloa. Yleisimmät ovat Bacteroides, Clostridium, Fusobacterium, Bifidobacterium ja Lactobacillus. Nämä niin kutsutut hyvät bakteerit ovat ensiarvoisen tärkeitä vastustuskyvyn kannalta, mutta niiden tasapaino on jatkuvasti uhattuna. On muun muassa todettu, että pelkästään yksi antibioottikuuri tuhoaa peräti 30 prosenttia koko suoliston bakteerifloorasta ja voi sotkea suoliston bakteeritasapainon jopa kahdeksi vuodeksi. Antibioottien ohella myös ruokavaliolla on tietysti väliä: tietyt ruoat ja ainesosat, kuten sokeri, makeiset, leivonnaiset, alkoholi ja maitotuotteet ruokkivat elimistön haitallisia bakteereita sekä edesauttavat luomaan suolistoloisille suotuisaa ympäristöä missä muhia. Ratkaisu löytyy terveen bakteeritasapainon ylläpitämisestä sekä puhtaasta ja suolistoa hellivästä ruokavaliosta.


Makeutusaineet elimistössä

Sokeri on kehon toiminnalle välttämätöntä, sillä muun muassa aivot tarvitsevat glukoosia toimiakseen. Siitä huolimatta sokerilla on ollut jo pitkään paha maine — kaikkihan tietävät, että liiallisesti käytettynä se voi vahingoittaa hampaita, varastoitua rasvaksi sekä koukuttaa. Keinotekoiset makeutusaineet poistivat ainakin osittain nuo ongelmat: kevytlimua pystyi nyt juomaan paremmalla omalla tunnolla, koska makeutusaineet pitivät huolen siitä ettei niistä kerry kaloreita tai reikiä suuhun.
Ensimmäinen keinotekoinen makeutusaine löydettiin jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1879 kun tutkijat Ira Remsen ja Constantin Fahlberg vahingossa totesivat sakariinin makeuden syötyään huonosti pestyillä käsillä. Vuosia myöhemmin vuonna 1901 sakariinista tuli Monsanton ensimmäinen tuote. Nykyään EU:n hyväksymiä keinotekoisia makeutusaineita löytyy peräti 18 kappaletta, ja niiden käyttö ulottuu jogurteista vähäkalorisiin virvoikkeisiin sekä lisäravinteisiin. Ehkä olet joskus huomannut pakkauksen kyljessä lisäainemerkinnät E951, E954 tai E955. Nämä tunnetaan arkikielessä paremmin aspartaamina, sakariinina ja sukraloosina. Makeutusaineet eivät imeydy elimistöön eikä sisällä energiaa, mutta ne ovat silti tavallista sokeria moninsatakertaisesti makeampia; esimerkiksi sukraloosi on noin 500–600 kertaa makeampaa kuin taloussokeri.
Nopealla vilkaisulla voisi luulla, että makeutusaineet ovat oiva ratkaisu jokaiselle: herkuttelusta ei ole tarpeen luopua, mutta tyhjille hiilihydraateille voidaan viimein heittää hyvästit! Etenkin diabeteksen tai ylipainon kanssa kamppaileville makeutusaineet tuntuivat tarjoavan varteenotettavan vaihtoehdon.
Koska makeutusaineet ovat olleet käytössä jo melko pitkään (aspartaami tuli kuluttajien käyttöön vuonna 1974 ja sukraloosi vuonna 1991), on niiden turvallisuudesta sekä pitkäaikaisvaikutuksista tehty jonkin verran tutkimuksia. Jotkut tutkimukset ovat vahvasti sitä mieltä, että pienissä määrissä makeutusaineet ovat ihmiselle vaarattomia. Mutta monet muut tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet liudan eri terveysriskejä. Sakariinin käytön on esimerkiksi todettu lisäävän riskiä sairastua virtsarakko syöpään, ja aspartaamilla on huomattu olevan hermostoon sekä serotoniinitasoihin vaikutus, altistaen masennukseen. (1, 2) Myös sukraloosin on huomattu aiheuttavan ikäviä sivuoireita kuten turvotusta, ripulia ja pahoinvointia. Tämä johtuu siitä, että sukraalosin päätyessä suolistobakteerien sekaan syntyy elimistössä typpikaasua. Viimeisimpänä vuonna 2015 tehdyssä israelilaisessa tutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että keinotekoisia makeutusaineita syöneiden ihmisten elimistön bakteeristo oli erilainen kuin heillä, jotka eivät makeutusaineita käyttäneet. (3) Tätä väittämää komppaa myös professori ja Maailman terveysjärjestön (WHO) neuvonantaja Juhana E. Idänpään-Heikkilä, joka Helsingin Sanomien pääkirjoituksessaan lisäksi painottaa, että makeutusaineet voivat päinvastaisesti jopa aiheuttaa painonnousua:
“Tuoreiden tutkimusten mukaan aineet etenevät lähes muuttumattomina ihmisen mahasuolikanavassa ja elimistön ruoansulatuksessa. Ne kuitenkin muokkaavat matkallaan suoliston mikrobikasvustoa, minkä seurauksena bakteeriston rakenne herkistyy tavanomaisille sokereille. Laihduttaminen käyttämällä mittavia määriä keinotekoisia makeutusaineita ja välttämällä sokeria johtaa silloin painon nousuun.” (4)
Viimeisimmät tutkimustulokset ovat siis merkittävä, sillä kuten aiemmin totesimme suolistobakteereilla on ensiarvoisen tärkeä asema koko terveytemme kannalta.
Mitä tämä tieto tarkoittaa sitten urheilijoiden ja heidän käyttämien lisäravinteiden kannalta?
Vanhemmat lukijat varmasti muistavat kuinka vielä joitakin vuosia sitten lisäravinnetarjonta oli huomattavasti suppeampi. Hera ja malto sekoitettiin sheikkerissä keskenään, joukkoon lisättiin vähän kaakaojauhetta maun vuoksi, jonka jälkeen toivottiin ettei juoma tule samaa kautta ylös mistä se meni alas. Nykyään lisäravinteissa on väri-, makeutus- ja säilytysaineita enemmän kuin mitä pysyä perässä, ja valtaosa niistä on keinotekoisia.
Katsoppa vertailun vuoksi mitä makeutusaineita kotoa löytyvästä palautusjuomastasi tai proteiinistasi löytyy. Voi olla, että pakkausselosteessa ei edes lue makeutusaineiden määriä. Mistä sitten tietää kuinka paljon lisäravinteessa on vaikkapa sukraloosia? Yhtenä nyrkkisääntönä voidaan pitää makua.
Mitä korkeampilaatuinen lisäravinne niin sitä vähemmän tarvitsee käyttää makeutusaineita. Korkealaatuisissa lisäravinteissa jopa olla jopa 90% vähemmän makeutusaineita. Teennäisen makealta tai teolliselta maistuva tuote sisältää todennäköisesti liian paljon makeutusaineita, sillä niiden ainoa toiminta on peittää pahaa makua pois.


Vatsan saaminen takaisin tasapainoon

Jotta suolisto voi toimia optimaalisesti on ensiarvoisen tärkeää välttää valmisteita, jotka heikentävät vatsan tervettä bakteerikantaa. Ruoansulatuksen kanssa kamppailevien kannattaa harkita hetkeksi taukoa kaikista lisäaineellisista tuotteista sillä aikaa kun elimistösi palautuu takaisin normaalitilaan. Kaikki teolliset makeutusaineet kannattaa poistaa ruokavaliosta ja korvata ne mieluummin luonnollisilla makeutusaineilla kuten hunajalla tai stevialla. Ruokavalioon olisi hyvä lisätä enemmän hitaasti imeytyviä kuituja, kuten kokojyväsiemeniä, linssejä, papuja, quinoaa, tattaria, hirssiä, amaranttia, kauraa ja parsaa; ne nostattavat tehokkaasti luonnollista bakteerikantaa toimimalla prebiootteina eli suolistomikrobien ruokana. Lisäksi käyttöön tulisi ottaa vahva ja monipuolinen maitohappobakteerivalmiste vatsan bakteeritasapainon ylläpitämiseksi. Kun suolisto saadaan taas toimimaan, voidaan lisäravinteita vähitellen lisätä käyttöön, kuitenkin pistäen aina merkille mitkä sopii juuri sinun elimistöllesi ja mitkä ei.

Lähteet:
1. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8373935
2. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC548217/
3. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4615743/
4. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002772089.html
(linkkejä korjataan syyskuun aikana)

Skip_Mega_Force.jpg

SuomenParasVitamiini.fi

Sivua päivitetty 23.09.2020